Psykoterapia on itseensä tutustumista, hyvin pelkistetysti sanottuna. Se on itsensä kuuntelemista, omien ajatustensa, tunteittensa, kuvitelmiensa, pelkojensa kuuntelemista. Usein se vaatii uteliaisuutta, rohkeutta ja myös ajan antamista itselleen, asioilleen. Se on tutustumista niihin kaikkiin mielessä myllertäviin asioihin, jotka voivat synnyttää häpeää, ahdistusta, paniikinomaisia tunteita ja monenlaisia hämmentäviä, pelottaviakin oloja.
Psykoterapiassa on mahdollisuus rauhassa ja luottamuksellisesti syventyä huolestuttaviin ja askarruttaviin asioihin. Psykoterapia on ensisijaisesti puhumista. Se on kertomista omista ajatuksistaan, tunteistaan, unistaan, tunnelmistaan, ruumiillisista tuntemuksistaan, suhteistaan kotiin, kavereihin, opintoihin, työhön, arkeen – siitä, mitä tämä elämä nyt on ja mitä se on ollut. Myös siitä, mitä sen toivoisi joskus olevan – mitä tulevaisuus pitää sisällään, miten sinnepäin uskaltaisi mennä, mitä odottaa.

MILLOIN KANNATTAA HARKITA TERAPIAA

Terapiaan voit hakeutua, jos sinulla on mielessäsi itseesi tai elämääsi liittyviä ahdistavia asioita, joiden kanssa on vaikea selviytyä ja jotka tuntuvat estävän sinua elämästä sellaista elämää, joka sinulle kuuluisi.

TERAPIASSA KÄYMINEN JA SEN KESTO

Psykoterapian aloittaminen on usein iso päätös, koska se sitoo säännöllisiin käynteihin viikottain. Se vie usein aika kauan aikaa, ovathan monet ongelmat vieneet vuosia kehittyessään sellaisiksi, että ne ovat alkaneet vaivata. Myös se, että alkaa luottaa, uskaltaa luottaa vieraaseen, psykoterapeuttiin, vie luonnollisesti oman aikansa.
Terapia on siis matka omaan itseen, siihen ihmiseen, mikä sinä itsellesi olet ja jonka kanssa sinä kuljet nämä tulevat, edessä olevat vuodet. Voit psykoterapiassa kulkea sellaista matkaa ihmisen kanssa, joka haluaa kulkea sitä sinun kanssasi, jakaa sinun kanssasi sellaiset ajatukset ja asiat, jotka sinulle ovat tärkeitä, ehkä salattavia, hävettäviä tai pelottavia, mutta ainakin hyvin tärkeitä tai hallitsevia sinun elämässäsi.